torstai 22. kesäkuuta 2017

Puutarhassa kaikki hyvin

Puutarha voi yllättävän hyvin alku kesän koleudesta huolimatta. Ihanaa huomata nuppuja ja nousevia vihreitä versoja.

Todella tyytyväinen olen Hankkijalta ostettuihin vihreisiin perunan kasvatussäkkeihin. Esikasvatin perunoita hetken maitopurkeissa kodarin lattialla ja sitten vaan Green Caren pussimultaa säkkiin ja perunat perään. Jos olisi ollut lämpöisempää niin varmaan jo olisi sato valmiina. Tosin ajattelin kurkkia pussin sivusta olevasta luukusta, josko siellä muutama löytyisi keitettäväksi:) Ai miten niin olen malttamaton??

Viime kesänä istutetut Akileijat ovat menestyneet myös hyvin. Olen ihastunut Akilejeijan hentoihin kukkiin niin kovasti, että tänä vuonna penkkiin on jo päässyt kuusi uutta tainta.

Pionin nuput ovat vielä tiukasti kiinni. Oikeastaan olen tyytyväinen, koska viime päivien rankkasateet olisivat varmasti vieneet kukat mennessään. Onneksi meidän Lumipalloheisi on sen verran suurempi jo, ettei sitä ihan rankkasadekaan hetkauta. Pallot kukkivat ihanasti ja puu näyttää hurmaavalta. Myös syreenit ovat kukassa, niistä en tajunnut edes napata kuvaa.

Toinen mistä unohdin ottaa kuvan on se mun rakastama Morsiusleinikki. Joku ehkää muistaakin mun tuskailut sen menettämisen kanssa. Olen siis parina vuotena istuttanut yhteensä 12 kappaletta morsiusleinikkiä sinisen Tädykkeen kaveriksi. Tädykkeet senkun porskuttavat, mutta Morsiusleinikit ovat aina kuolleet. Mutta tänä kesänä ilo on ylimmillään, kaksi tainta on noussut, JEE!


Täytyy kyllä Juhannukseksi kerätä ihan kimppu sisällekin ilahduttamaan.





Viime kesän Rauman reissulta Vuorelan Puutarhalta ostin Rotkolemmikin. Kukkahan siinä on samanlainen kuin jokapaikassa tavattu Luhtalemmikki. Ainakin siis oletan, että helposti tienvarsillekin leviävä sininen lemmikki on tuo Luhtalemmikki. No siis halusin tätä Rotkolemmikkiä, ihan siksikin, koska sen lehti on paljon kivenpi kuin tuossa toisessa. Se on lähtenyt hyvin kasvuun on jo tosi söpö. Todennäköisestihän se leviää ihan riesaksi asti, mutta nyt iloitsen tästä puskasta.

 
Valkoista särkynyttä sydäntä olen istuttanut viime vuonna kaksi. Toinen on noussut ja kasvaa hyvin. Toinen on mitä ilmeisimmin hävinnyt. Tai sitten olen saattanut sen jossain vaiheessa nyhtää pois, kun en tunnista lehtiä ja olen luullut rikkakasviksi:))


 
Se ilo tästä kylmästä kesästä on ollut, että tulppaanit ovat ilahduttaneet todella pitkään. Vielä löytyy kukkapenkistä ihan nuppujakin.
 
 
Kävin Lahdessa Siemenessä ja Koneessa. Ihan vaan ohikulkumatkalla... No mukaan tarttui kaikenlaista ja myös tämä uusi tuttavuus Sammakon hattu. Eikö olekin todella viehättävä lehti? Tykkään itse todella paljon.

 
Tässä vähän kesäkukkaLOVE tunnelmaa. Tuo ihana termi on Kukkalan Sannan lanseeraama. Sanna keskii aina kaikkea ja on huippu taitava kasvien kanssa. Nuo ruukut on söpö löytö Hankkijalta.
 
 

Keittiöpuutarhassa sipulit ottivat kasvuspurtin kun oli vähän aikaa lämmintä ja sitten vesisadetta. Krasseja on tuolla laidoilla. Voipi olla, että täytyy krassit siirtää pois kasvavien sipuleiden tieltä.
 
 
Kasvarissa myös kaikki hyvin. Tomaatit ja Oka rehottavat. Oka täytyy pian siirtää johonkin uuteen ruukkuun.



 Keltaiset päivänliljat ova myös nupuillaan. Vaikka kukkapenkit ovat olleet ihan ruokottomassa kunnossa, niin päivänlilja on urheasti kukkinut aina ja voinut hyvin.



Ekaa kertaa laitoin kevättalvella pieniä orvokin taimia kasvamaan. Odotukset eivät olleet kummoiset. Olenkin todella onnellinen, kun ne kasvoivat ja kukkivat nyt etuterassilla.

Ihanaa keskikesän juhlaa kaikille<3 Nautitaan kukista, kasveista ja kesästä!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Juolavehnän ja vuohenputken metsästystä

No otsikko ei ehkä tee oikeutta, koska näitä kahta ei todellakaan tarvitse meidän pihassa metsästää tai etsiä. Kaksi kukkapenkkiä ovat olleet ihan näkyvästi niiden vallassa. Olin oikeastaan jo menettänyt toivoni niiden penkkien suhteen, mutta jostain tuli sitten kuitenkin inspis tarttua lapioon. Varmaan vierailu blogiystävän luona sai mutkin innostumaan...

Niin, kyllä ihan oikeasti nuo reunuskivet olivat tuolla heinikossa...

Etanat ja heinät ovat tehneet monista kasveista selvää, mutta päivänliljat ovat sitkeästi pysyneet pystyssä. Aukkokohtiin istutan jotain uutta, ettei paljaaseen pintaan taas tule kasapäin heinää.

Ensimmäisestä kukkapenkistä, minkä siivosin lauantaina, ei ole "ennen" kuvaa. Mutta kyllä se oli oikeastaan ihan saman näköinen tuo kakkonenkin:))

Vielä täytyy putsata ja laittaa uutta multaa, mutta kaiken kaikkiaan olen kuitenkin aikaansaanokseen tyytyväinen.

Ihanat syreenit ovat kukassa ja toinen suosikkini, lumipalloheisi on luonut kauniin vaaleanvihreät kukka-aiheensa. Kohta ne avautuvat ja ovat ihania valkoisia palloja! Naapurin vaari luuli niitä kerran valkeakuulas omeniksi;)








Tänään täällä onkin satanut vettä koko päivän, onneksi tuo urakka valmistui eilen siis lähes kokonaan. Nyt on hyvä sateen jälkeen käydä kaivamassa esiin tulevat rikkaruohot ja keräämässä kotilot pois. Sateen jälkeen maa on valmiiksi märkäkin uusia istutuksia varten. Jee!